Toimenpide

Salvauksen lyhyt oppimäärä

Pikkukukon kastraatio
a' la
eläinlääkäri Laura Liimatta

Operaatio voidaan suorittaa vain lemmikkinä eli seura- ja harraste-eläimenä pidettävälle kukolle.

Suositeltava kastraatioikä on kukon koosta riippuen 4 - 12 viikkoa, painoa saisi olla vähintään 450 g. Kukkoa paastotetaan 8 - 12 tuntia ennen operaatiota (vain vettä tarjolle). Kukko tuodaan vastaanotolle pimennetyssä kissan/koirankuljetuslaatikossa tai pahvilaatikossa mieluiten 1 - 2 kilttiä lajitoveria seuranaan. Kukolle tehdään nopea yleistutkimus, se punnitaan ja sille pistetään rintalihakseen esirauhoitteet. Sitten kukko laitetaan takaisin kavereiden luo pimeään laatikkoon ja sen annetaan nukahtaa rauhassa viitisen minuuttia.

Kun kukko on nukahtanut, se asetetaan lämpöpatjan päälle nokka happimaskin sisään ja leikkausalueelta nypitään höyhenet. Leikkausalue pestään, desinfioidaan ja puudutetaan, ja kukko saa anestesia-aineita ja kipulääkitystä pistoksina. Lisäksi kukko saa nesteytystä fysiologisella suolaliuoksella joko nahanalaisesti tai suonensisäisesti.

Operaatio alkaa 2 - 3 cm ihoviillolla kahden viimeisen kylkiluun välistä. Kylkivälilihasta halkaistaan jotta päästään ruumiinonteloon. Haavaan asetetaan haavanlevittimet, ilmapussi lävistetään ja haavaa lähinnä oleva kives paikallistetaan. Kives irroitetaan varovasti siihen kiinnittyneistä rakenteista, ja vedetään ulos vatsaontelosta. Kauemman kiveksen saa yleensä poistettua saman haavan kautta, mutta jos siihen ei saada riittävän turvallista näkymää, ensimmäisen puolen haava suljetaan, kukko käännetään toiselle kyljelleen, suoritetaan esivalmistelut toiselle puolelle uudestaan ja operaatio toistetaan.

Leikkaushaava suljetaan 2 - 3 kerroksessa ohuella itsestäänsulavalla kirurgisella langalla. Uloin kerros tehdään ihonsisäisillä ompeleilla, joten näkyvää tikkimateriaalia ei jää ihon pinnalle.

Omistajalle annetaan tarkat heräämis- ja jatkohoito-ohjeet. Kukko laitetaan heräilemään pois lajitovereiden ulottuvilta, ja se pidetään lämpimänä pyyhkeiden ja lämpöpullojen avulla niin kauan että se liikkuu itse. Kukko on väsynyt, liikkuu huterasti, on ruokahaluton ja nukahtelee toistuvasti seuraavien useiden tuntien ajan, jolloin sen on oltava eristettynä (mutta mieluiten näkö- ja kuuloyhteydessä) lajikumppaneistaan. Lisäksi on varmistettava ettei se pysty nukahtamaan siten että pää laskeutuu vesikuppiin. Jatkolääkityksiin kuuluu tulehduskipulääke muutaman päivän ajan.